Kun lapset lentävät pesästä – Sannan tarina elämän uudelleen rakentamisesta

Sanna oli valmistautunut kahden lapsensa muuttoon eri kaupunkeihin, mutta silti hetki, jolloin koti hiljeni, tuntui raskaalta. Sanna oli aina ollut sellainen äiti, joka keksi arkeen pieniä seikkailuja lasten ja heidän ystäviensä kanssa – ”viikonloppuna lasten ja heidän ystäviensä kanssa käymään laskettelemassa, ja toisena iltana käytiin Raxissa syömässä kilpaa pehmistä.” – Sanna kertoo hymyillen.

Hän oli viettänyt kaksi vuosikymmentä lapsiperhe arkea – jonka keskiössä olivat lapset. Lapset kasvavat ja lopulta muuttavat, sehän on selvää, mutta se tulee silti yllätyksenä monelle meistä.

”Kyllähän ne itsenäistyvät nopeasti, sehän on selvää. Jossain kohtaa ei enää ei tarvitse huolehtia kouluaamuista, mitä kukakin haluaa syödä tai mitä yhteistä kivaa keksittäisiin viikonloppuna. Lopulta he muuttavat sitten omille teilleen, mikä on tietysti hienoa nähdä.”

Koti huokuu muistoja, mutta on kovin hiljainen. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Sanna huomasi, että hiljaisuus pimenevänä syksynä tuntui suorastaan painostavalta.

”Se oli iltaisin ja viikonloppuisin semmosta ihmettelyä ja jatkuvaa kahvin keittelyä. Nyt ymmärrän, etten oikein osannut päästää irti elämänvaiheesta, jossa äitiys oli ollut kaiken keskipiste. Soittelin lapsille ja kyselin miten he voi ja milloin tulevat Joensuuhun. Ne oli niitä kohokohtia kun lapset tulivat käymään ja silloin keksittiin kaikkea kivaa.”

Sannan luovuus ja ilo, jotka ennen olivat käyneet käsi kädessä arjen kanssa, tuntuivat kadonneen välitilaan.

”Se hiljaisuus oli jotain sellaista, mihin en ollut valmistautunut. Yhtäkkiä kotona ei ollutkaan ketään, ja se sai minut tuntemaan itseni irralliseksi. Kaikki, mitä olin tehnyt vuosiin, oli pyörinyt lasten ja perheen ympärillä. Päivät pysyivät pitkään melko samanlaisina. Pieni möykky painoi rinnassa, ja aiemmin niin elävä kotitalo muuttui muistoja täynnä olevaksi paikaksi.”

Sanna tunsi, että jokin elämässä kaipasi muutosta. Arki oli täyttynyt rutiineista, ja vanhat unelmat olivat jääneet taka-alalle. Sitten hän huomasi ilmoituksen kansalaisopiston maalauskurssista, ja päätti tarttua siihen.

”Lopulta sitä jotenkin ymmärsi, että jonkin on muututtava. Näin ihan sattumalta kansalaisopiston maalauskurssille ilmoittautumisen ja muistin kuinka olin aina halunnut maalata. Ajattelin, että miksei nyt olisi oikea hetki palata haaveiden pariin.”

Hän osti maalaussetin ja lähti paikallisen kansalaisopiston maalauskurssille. Samalla Sanna teki toisen suuren päätöksen – muutto lähemmäs keskustaa.

Muuttopäätös oli muhinut mielessä jo pitkään, sillä koti oli tuntunut liian suurelta lasten lähdettyä, ja se oli myös kaukana harrastusmahdollisuuksista ja sosiaalisesta elämästä.

“Nyt kun muistelen aikaa ennen muuttoa, muistan kuinka mahdottomalta ajatukselta tuntui luopua tutusta keittiöstä ja ruokapöydästä, jonka ympärillä on vietetty niin paljon ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa ja joka on täynnä korvaamattomia muistoja.”

Vanhan kodin jättäminen ei ollut helppoa. Erityisesti yksi asia mietitytti Sannaa – heidän keittiön ruokapöytänsä. Se oli täynnä muistoja, eikä siitä voinut luopua.

“En usko, että olisin ikinä päässyt muuttamaan vanhasta kodistamme jos en olisi keksinyt mitä teen meidän keittiön ruokapöydälle. Onneksi kiinteistönvälittäjä ymmärsi tämän ja etsi minulle juuri sellaista kotia, johon iso ruokapöytämme kaikkien muistojen kanssa saatiin sovitettua.”

“En vaihtaisi tätä asuntoa ja elämää enää siihen vanhaan”

”En tajunnut kuin vasta muuttaessa lähemmäksi kaupunkia, kuinka helppoa on lähteä ex tempore -aamiaiselle tai käydä kaverin kanssa kävelyllä joen rannassa. Silloin kun asuin kauempana kaikista keskustan jännittävistä palveluista, nämä asiat eivät vain olleet mahdollisia samalla tavalla. En vaihtaisi tätä asuntoa ja elämää enää siihen vanhaan”, Sanna toteaa.

Muuton jälkeen Sanna huomasi kuinka arki alkoi muuttua. Uudessa ympäristössä oli helpompaa lähteä mukaan toimintaan, osallistua kerhoihin ja tavata uusia ihmisiä. Maalauskurssi ei ollut vain uusi harrastus, vaan myös paikka, jossa Sanna löysi uusia tuttavuuksia ja samanhenkisiä ystäviä. ”Tapasin kurssilla kivan tyypin, ja meillä synkkasi heti. Oli mahtavaa löytää joku, joka jakaa saman innostuksen taiteeseen. Alettiin järjestämään omia maalaus- ja viini-iltoja, sekä käymään kahvilla kurssien jälkeen”, Sanna kertoo.

Nyt vuosien jälkeen Sanna voi katsoa taaksepäin ja sanoa, että tyhjä pesä ei lopulta ollutkaan pelkästään menetys, vaan mahdollisuus. Vanhojen haaveiden toteuttaminen ja rohkeus muuttaa elämää salli Sannan löytää elämään uudelleen merkityksen ja ilon. Ja samalla hän löysi ystävän, joka kulkee mukana uudessa, vapaammassa elämänvaiheessa.